Seura

Sten Suvio

Sten Suvio (aik. Schuschin, 25.11.1911 Hannila, Viipurin Mlk – 19.10.1988, Helsinki) oli ensimmäinen suomalainen nyrkkeilyn olympiavoittaja.

Suvio oli nuorena lupaava jalkapalloilija, luistelija ja painija. Nyrkkeilijänä hän otteli ensimmäisen kerran 15-vuotiaana 1927. SM-hopealle hän ylsi jo 1929 ja 1930, mutta suurempaa huomiota hän herätti Ruotsi-maaottelussa 1931 tyrmätessään Pelle Edlundin. Välisarjan Suomen mestariksi hän nousi 1933 ja vankisti mainettaan saman vuoden lopulla tyrmäämällä olympiamitalisti Bruno Ahlbergin ottelussa, jota kutsuttiin jatkossa "Viipurin pamaukseksi". Myöhemmin Suvio voitti Ahlbergin pisteillä neljästi. Viidessä maaottelussaan (kolmasti Ruotsia ja kahdesti Viroa vastaan) Suvio oli voittamaton.

Berliinin Olympiakisoissa 1936 Suvio otteli välisarjassa (alle 66,6kg) viisi ottelua. Hän voitti selvästi Japanin Ri Keikanin, Australian Arthur L. Cookin, Unkarin Imre Mándin ja Tanskan Gerhard Petersenin. Suvion finaalivastustaja oli Saksan Michael Murach, joka johti ensimmäisen erän mutta sai sitten useita osumia ja kävi kolmannessa erässä lattiassakin. Suvio voitti kultaa selvällä pistevoitolla.

Ammattilaiseksi "Stepa" Suvio siirtyi marraskuussa 1936. Hän otteli vuonna 1949 päättyneellä ammattilaisurallaan 47 ottelua ja voitti niistä 35. Sodassa hän menetti syksyllä 1941 vasemman käden peukalonsa. Einari Mannerla ja Sulo Kolkka kertovat kirjassaan "Suomen maailmanmestarit" Suvion vasemmasta kädestä näin: "Juuri vasemman eli 'kultamitalikäden' iskutekniikan Suvio oli erikoisharjoitteluin kehittänyt pitemmälle kuin kukaan muu suomalaisnyrkkeilijä. Vasen käsi teki 85 % työskentelystä, oikean täydentäessä lopun."

Lopetettuaan nyrkkeilyuransa Suvio toimi Ruotsin valtakunnanvalmentajana 1949–57 ja Turkin nyrkkeilyliiton valmentajana kolme vuotta.

Saavutukset

    Olympiakultaa Berliinissä 1936 (välisarja / alle 66,6 kg)
    SM-kultaa 1933–36 (välisarja)
    SM-hopeaa 1929–30
    5 maaottelua (5 voittoa)
    Ammattilaisena 47 ottelua (35 voittoa)

Lähteet:

Wikipedia:

    Mannerla, Einari; & Kolkka, Sulo: Suomen maailmanmestarit – Olympia- ja MM-kisojen urheiluvoitot ja voittajat, s. 100. Otava, 1944.
    Santala, Lauri (toim.): Olympialaiskisat – V osa, s. 285–287. WSOY, 1937.
    Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 322. Graface Jyväskylä, 2001.
    ISBN 951-98673-1-7.

kuvateksti: Tomi Honka Kultahansikas –turnauksessa.