|
Nyrkkeilytietoutta
Nyrkkeily on yksi maailman vanhimmista urheilulajeista. Nimellä
pankration oli nyrkkeily jo antiikin Kreikan Olympian kisojen
ohjelmassa. Nykyaikainen nyrkkeily sai alkunsa Englannissa, kun
miekkailukouluissa alettiin 1700-luvulla harjoittaa myös aseetonta
itsepuolustusta. Suomeen nyrkkeily saapui 1900-luvun alussa ja vuonna
1923 perustettiin Suomen nyrkkeilyliitto. Nykyaikaisten olympialaisten
laji nyrkkeily on ollut vuoden 1904 St. Louisin kisoista lähtien.
Suomalaiset nyrkkeilijät ovat voittaneet 14 olympiamitalia.
Nyrkkeily on maailman levinnein ja harrastetuin kamppailulaji.
Kansainvälisellä amatöörinyrkkeilyliitolla AIBA:lla on 189 jäsenmaata.
Monissa suurissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Saksassa, Isossa
Britanniassa ja Venäjällä nyrkkeily lukeutuu suosituimpiin
urheilulajeihin. Suomessa on 162 nyrkkeilyseuraa ja kuntonyrkkeilijät
mukaan lukien lajin harrastajia on maassamme yli 20 000.
Amatöörit ja ammattilaiset
Nyrkkeily on ainoa laji, jossa olympiakisoihin saavat osallistua vain
amatöörit. Olympialaiset pysyvät tulevaisuudessakin ammattilaisilta
suljettuina, sillä ammattilaisten ja amatöörien säännöt eroavat
huomattavasti toisistaan. Voidaankin sanoa, että kyseessä on kaksi eri
lajia. Termi amatöörinyrkkeily on sikäli harhaanjohtava, että
amatöörinyrkkeilijöiden on harjoiteltava ammattimaisesti saavuttaakseen
maailman huipun. Siksi lajista puhutaan myös olympiatyylin nyrkkeilynä.
Amatööri- ja ammattilaisnyrkkeilyottelun erottaa toisistaan helpoiten
varustuksen perusteella: ammattilaiset ottelevat ilman paitaa ja
pääsuojaa. Myös käsineet ovat ammattilaisilla kevyemmät.
Amatöörinyrkkeilyssä otteluiden kesto on 4 x 2 minuuttia, kun
ammattilaisotteluilla saattaa olla mittaa jopa 12 x 3 minuuttia. Myös
lajien filosofiassa löytyy eroja: ammattilaisotteluissa arvostetaan
voimaa, ja ne päättyvät usein tyrmäyksiin. Amatöörinyrkkeilyssä
tärkeimpänä tavoitteena on oman koskemattomuuden turvaaminen.
Ottelijoiden puolustuskyvyn merkitys on korostunut entisestään
pistekoneiden käyttöönoton myötä.
Tärkeintä on turvallisuus
Amatöörinyrkkeilyssä tyrmäykset ovat harvinaisia. Kehätuomarin
tärkein tehtävä on taata nyrkkeilijöiden turvallisuus, ja epätasaiset
ottelut keskeytetäänkin jo hyvissä ajoin. Ammattilaisnyrkkeilyssä
tapahtuneiden loukkaantumisten syynä on useimmiten ollut ottelijoiden
välinen suuri tasoero. Amatöörinyrkkeilyssä lähdetään jo junioritasolla
siitä, että ottelijoiden taidot vastaavat toisiaan. Niin ikä, paino kuin
kokemuskin otetaan huomioon ottelupareja muodostettaessa. Olennainen osa
nyrkkeilykulttuuria on myös se, että harjoitustilanteessa isompi tai
taitavampi nyrkkeilijä ottaa aina huomioon harjoituskumppaninsa kyvyt.
Nyrkkeilijöiden turvallisuus varmistetaan tarkoin säännöin. Kaikilla
kilpailijoilla täytyy olla voimassa oleva lääkärintodistus,
lisenssivakuutus ja kilpailukirja. Turnauksessa lääkäri tarkastaa
ottelijoiden kunnon ennen jokaista kamppailua. Amatöörinyrkkeilyssä
pakollisia suojuksia ovat pää-, ala- ja hammassuojat sekä naisilla
lisäksi rintapanssari.
Monipuolista harjoittelua
Nyrkkeilijän harjoittelu on erittäin monipuolista. Vain murto-osa
siitä on varsinaista otteluharjoitusta. Nyrkkeilijän täytyy kehittää
kestävyyttään juoksulenkeillä, harjoittaa lihaskuntoaan kuntopiirien
avulla, hankittava voimaa nostamalla painoja sekä hioa tekniikkaansa
erilaisten välineiden, kuten säkkien ja peilien avulla.
Nyrkkeilyharjoitusten monipuolisuudesta ja tehokkuudesta kertoo myös
kuntonyrkkeilyn valtava suosio.
Nyrkkeily ei kärsi useita muita lajeja vaivaavasta dopingongelmasta.
Tiukasta testaamisesta huolimatta käryt ovat olleet harvinaisia. Tämä
johtuu siitä, että nyrkkeily ei vaadi sen paremmin äärimmäistä
kestävyyttä kuin voimaakaan, vaan kaikkien ominaisuuksien on oltava
tasapainossa. Lääkkein kehitetystä lihasmassasta on nyrkkeilijälle vain
haittaa: iskut hidastuvat ja paino nousee. Huipulla ratkaisevat
tekniikka, taktiikka ja henkiset ominaisuudet. Kaikki ovat asioita,
joita ei lääkkein voi kehittää.
Juniorinyrkkeily
Nyrkkeily on hyvä aloittaa ennen viidettätoista ikävuotta. Siinä
iässä aloittanut ehtii oppia lajin vaatimat tekniikat. Nuorimmilla
lapsilla ei ole nyrkkeilyharjoituksissa tarvittavaa keskittymiskykyä ja
pitkäjänteisyyttä. Alle 11-vuotiaat E-juniorit eivät saa käydä
kilpailuotteluita. He voivat kuitenkin mitata osaamistaan
taitonyrkkeilyssä, jossa hypätään narua, varjonyrkkeillään ja lyödään
valmentajan pistekäsineitä.
D- ja C-juniorit (11-12 ja 13-14 -vuotiaat) voivat kilpailla
tekniikkanyrkkeilyssä. Siinä juniorit ottelevat kehässä toisiaan
vastaan, mutta ottelussa ei lasketa osumapisteitä, vaan arvostellaan
nyrkkeilijöiden tekniikan eri osa-alueita. Näitä ovat koskemattomuus,
liikkuminen ja puhtaat iskut. Kovat iskut ovat tekniikkanyrkkeilyssä
kiellettyjä. Vasta A- ja B-juniorit (15-16- ja 17-18-vuotiaat) ottelevat
normaaleilla osumanyrkkeilysäännöillä.
Kaikista ei tule kilpa- tai huippunyrkkeilijöitä, eikä se ole
tarkoituskaan. Nyrkkeily tuo harrastajalleen paitsi hyvän fyysisen
kunnon ja itsepuolustustaidon, myös tervettä itseluottamusta. Nyrkkeilyä
harrastavien nuorten ei tarvitse tappelemalla todistella "kovuuttaan"
sen paremmin itselleen kuin muillekaan. Nyrkkeilyn parissa nuoret voivat
mitatta omia kykyjään ja tyydyttää kilpailuviettiään turvallisesti
kokeneiden valmentajien johdolla.
---- |
