Nyrkkeilytietoutta

​

Nyrkkeily on yksi maailman vanhimmista urheilulajeista. Nimellä pankration oli nyrkkeily jo antiikin Kreikan Olympian kisojen ohjelmassa. Nykyaikainen nyrkkeily sai alkunsa Englannissa, kun miekkailukouluissa alettiin 1700-luvulla harjoittaa myös aseetonta itsepuolustusta. Suomeen nyrkkeily saapui 1900-luvun alussa ja vuonna 1923 perustettiin Suomen nyrkkeilyliitto. Nykyaikaisten olympialaisten laji nyrkkeily on ollut vuoden 1904 St. Louisin kisoista lähtien. Suomalaiset nyrkkeilijät ovat voittaneet 14 olympiamitalia.

Nyrkkeily on maailman levinnein ja harrastetuin kamppailulaji. Kansainvälisellä amatöörinyrkkeilyliitolla AIBA:lla on 189 jäsenmaata. Monissa suurissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Saksassa, Isossa Britanniassa ja Venäjällä nyrkkeily lukeutuu suosituimpiin urheilulajeihin. Suomessa on 162 nyrkkeilyseuraa ja kuntonyrkkeilijät mukaan lukien lajin harrastajia on maassamme yli 20 000.
 

Amatöörit ja ammattilaiset

Nyrkkeily on ainoa laji, jossa olympiakisoihin saavat osallistua vain amatöörit. Olympialaiset pysyvät tulevaisuudessakin ammattilaisilta suljettuina, sillä ammattilaisten ja amatöörien säännöt eroavat huomattavasti toisistaan. Voidaankin sanoa, että kyseessä on kaksi eri lajia. Termi amatöörinyrkkeily on sikäli harhaanjohtava, että amatöörinyrkkeilijöiden on harjoiteltava ammattimaisesti saavuttaakseen maailman huipun. Siksi lajista puhutaan myös olympiatyylin nyrkkeilynä.

Amatööri- ja ammattilaisnyrkkeilyottelun erottaa toisistaan helpoiten varustuksen perusteella: ammattilaiset ottelevat ilman paitaa. Myös käsineet ovat ammattilaisilla kevyemmät. Amatöörinyrkkeilyssä otteluiden kesto on miehillä 3 x 3 minuuttia, kun ammattilaisotteluilla saattaa olla mittaa jopa 12 x 3 minuuttia. Myös lajien filosofiassa löytyy eroja: ammattilaisotteluissa arvostetaan voimaa, ja ne päättyvät usein tyrmäyksiin. Amatöörinyrkkeilyssä tärkeimpänä tavoitteena on oman koskemattomuuden turvaaminen. Amatöörit nyrkkeilevät uusin säännöin 19.9.2013 alkaen. Säännöt ovat lähes yhdenmukaiset ammattinykkeilyn kanssa.
 

Tärkeintä on turvallisuus

Amatöörinyrkkeilyssä tyrmäykset ovat harvinaisia. Kehätuomarin tärkein tehtävä on taata nyrkkeilijöiden turvallisuus, ja epätasaiset ottelut keskeytetäänkin jo hyvissä ajoin. Ammattilaisnyrkkeilyssä tapahtuneiden loukkaantumisten syynä on useimmiten ollut ottelijoiden välinen suuri tasoero. Amatöörinyrkkeilyssä lähdetään jo junioritasolla siitä, että ottelijoiden taidot vastaavat toisiaan. Niin ikä, paino kuin kokemuskin otetaan huomioon ottelupareja muodostettaessa. Olennainen osa nyrkkeilykulttuuria on myös se, että harjoitustilanteessa isompi tai taitavampi nyrkkeilijä ottaa aina huomioon harjoituskumppaninsa kyvyt.

Nyrkkeilijöiden turvallisuus varmistetaan tarkoin säännöin. Kaikilla kilpailijoilla täytyy olla voimassa oleva lääkärintodistus, lisenssivakuutus ja kilpailukirja. Turnauksessa lääkäri tarkastaa ottelijoiden kunnon ennen jokaista kamppailua. Amatöörinyrkkeilyssä pakollisia suojuksia ovat pää(ei miehissä)-, ala- ja hammassuojat.

​

Nyrkkeilijän harjoittelu on erittäin monipuolista. Vain murto-osa siitä on varsinaista otteluharjoitusta. Nyrkkeilijän täytyy kehittää kestävyyttään juoksulenkeillä, harjoittaa lihaskuntoaan kuntopiirien avulla, hankittava voimaa nostamalla painoja sekä hioa tekniikkaansa erilaisten välineiden, kuten säkkien ja peilien avulla. Nyrkkeilyharjoitusten monipuolisuudesta ja tehokkuudesta kertoo myös kuntonyrkkeilyn valtava suosio.

Nyrkkeily ei kärsi useita muita lajeja vaivaavasta dopingongelmasta. Tiukasta testaamisesta huolimatta käryt ovat olleet harvinaisia. Tämä johtuu siitä, että nyrkkeily ei vaadi sen paremmin äärimmäistä kestävyyttä kuin voimaakaan, vaan kaikkien ominaisuuksien on oltava tasapainossa. Lääkkein kehitetystä lihasmassasta on nyrkkeilijälle vain haittaa: iskut hidastuvat ja paino nousee. Huipulla ratkaisevat tekniikka, taktiikka ja henkiset ominaisuudet. Kaikki ovat asioita, joita ei lääkkein voi kehittää.
 

Juniorinyrkkeily

​

Nyrkkeily on hyvä aloittaa ennen viidettätoista ikävuotta. Siinä iässä aloittanut ehtii oppia lajin vaatimat tekniikat. Nuorimmilla lapsilla ei ole nyrkkeilyharjoituksissa tarvittavaa keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Alle 11-vuotiaat E-juniorit eivät saa käydä kilpailuotteluita. He voivat kuitenkin mitata osaamistaan taitonyrkkeilyssä, jossa hypätään narua, varjonyrkkeillään ja lyödään valmentajan pistekäsineitä.

D- ja C-juniorit (11-12 ja 13-14 -vuotiaat) voivat kilpailla tekniikkanyrkkeilyssä. Siinä juniorit ottelevat kehässä toisiaan vastaan, mutta ottelussa ei lasketa osumapisteitä, vaan arvostellaan nyrkkeilijöiden tekniikan eri osa-alueita. Näitä ovat koskemattomuus, liikkuminen ja puhtaat iskut. Kovat iskut ovat tekniikkanyrkkeilyssä kiellettyjä. Vasta A- ja B-juniorit (15-16- ja 17-18-vuotiaat) ottelevat normaaleilla osumanyrkkeilysäännöillä.

Kaikista ei tule kilpa- tai huippunyrkkeilijöitä, eikä se ole tarkoituskaan. Nyrkkeily tuo harrastajalleen paitsi hyvän fyysisen kunnon ja itsepuolustustaidon, myös tervettä itseluottamusta. Nyrkkeilyä harrastavien nuorten ei tarvitse tappelemalla todistella "kovuuttaan" sen paremmin itselleen kuin muillekaan. Nyrkkeilyn parissa nuoret voivat mitatta omia kykyjään ja tyydyttää kilpailuviettiään turvallisesti kokeneiden valmentajien johdolla.